Kehon suojareaktio ja mistä siinä on kyse

Vastaanotolla näkee usein kauttaaltaan jännittyneitä kehoja ja asiakas kuvaa, että on kokeillut kaikenlaisia lähestymistapoja, mutta kireys on ja pysyy. Liike voi olla jäykkää, toinen puoli kehosta tuntuu heikommalta, alaselkä on jatkuvasti jumissa tai olkapää ei jaksa kannatella. Asiakas voi myös kuvata, ettei oikein luota omaan kehoonsa.

Usein syy kokonaisvaltaiseen jännitykseen ei ole yksittäisissä lihaksissa tai nivelissä, vaan hermoston suojareaktiossa.

Hermosto on rakennettu pitämään meidät turvassa (ja hengissä). Kun keho kohtaa kipua, vamman, liiallista kuormitusta tai pitkään jatkunutta stressiä, aivot alkavat tulkita tilannetta uhkana. Tällöin autonominen hermosto siirtyy valppaampaan tilaan; lihasjänteys lisääntyy, hengitys muuttuu pinnallisemmaksi, verenkierto ohjautuu selviytymistä tukeville alueille pois raajoista ja liike alkaa rajoittua. Suojareaktio aktivoituu ihan siitäkin, että kaatuu tai meinaa kaatua liukkaalla kelillä.

Tämä on täysin normaali ja tarkoituksenmukainen reaktio. Ongelma syntyy silloin, kun hermosto jää tähän tilaan pidemmäksi aikaa.

Keho ikään kuin oppii pitämään tiettyjä alueita kontrollissa. Ulospäin tämä voi näkyä jäykkyytenä, kipuna, heikompana voimantuottona tai kokonaisvaltaisena kireytenä. Sisäisesti kyse on hermoston jatkuvasta valmiustilasta. Keho ei koe oloaan täysin turvalliseksi, joten se ei ”päästä irti”. Tämä selittää myös sen, miksi joskus tuntuu, että mitä enemmän yrittää venyttää tai vahvistaa, sitä enemmän keho vastustaa.

Todelliset muutokset alkavat usein vasta silloin, kun hermosto saa rauhoittavan viestin. Ei silloin, kun tehdään enemmän, vaan silloin, kun tehdään vähemmän.

Aivot tekevät koko ajan tulkintoja siitä, onko keho turvassa vai ei. Nämä tulkinnat perustuvat pitkälti aistitietoon eli liikkeeseen, kosketukseen, hengitykseen ja siihen, miten keho asettuu tilassa (proprioseptiikka). Kun aistitieto on rauhallista ja selkeää, hermosto saa viestin, että kaikki on hyvin. Tällöin kehon ”suojajarrua” ei enää tarvitse pitää päällä.

Neurolizesta apua suojajännitykseen purkamiseen

Neurolize-hoito on yksi tapa lähestyä kehoa lempeästi hermoston ehdoilla. Hoidossa käytetään hyvin hienovaraisia manuaalisia tekniikoita (keinutus, vagushermon aktivaatio, lihasjännitteen vapautus) ja hyödynnetään hengitystä ja kevyttä kosketusta. Hoidossa ei kuitenkaan korjata kehoa mekaanisesti, vaan annetaan hermostolle uutta, turvallista aistitietoa. Kun hermosto alkaa kokea olonsa turvallisemmaksi, keho voi vähitellen päästää irti turhasta jännityksestä.

Joskus muutos on huomaamaton: hengitys kulkee paremmin tai liike tuntuu helpommalta. Joskus keho reagoi selkeämmin. Asiakkaat ovat kuvailleet jännityksen purkautumista aaltona, humahduksena, lämmön tunteena tai hetken kummallisena tuntemuksena vaikkapa raajassa. Nämä ovat merkkejä siitä, että hermosto siirtyy pois jatkuvasta valmiustilasta kohti rauhallisempaa säätelyä. Verenkierto muuttuu, lihasjännitys laskee ja keho ikään kuin päivittää itseään eli resetoi. Parasympaattinen hermoston vaikutus voimistuu ja keho siirtyy kohti palautumisen tilaa.

Näkökulman muutos

Fysioterapeuttina olen tottunut aiemmin ajattelemaan enemmän kehon biomekaniikkaa ja yksittäisten nivelten ja lihasten toimintaa. Sensomotorinen lähestymistapa on kuitenkin saanut minut vakuuttumaan, että keho on kokonaisuus, jossa hermosto, hengitys, liike ja myös eletty elämä kietoutuvat yhteen. Minua on myös yllättänyt, miten hienovarainen lähestyminen voi tuoda niin suuria muutoksia kehon jännitteisiin. Tämä on itselleni tässä kohtaa melko uusi näkökulma. Joskus kaikkein vaikuttavin työ tapahtuu hyvin pienesti. Usein suurimmat muutokset eivät synny voimasta, vaan siitä, että keho saa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan luvan rentoutua.

Asiakkaan kokema aalto tai humahdus ei ole mystiikkaa. Se on kehon oma tapa kertoa, että jokin vanha suojamalli on hetkeksi hellittänyt. Ja usein juuri siitä alkaa tie kohti vapaampaa liikettä ja parempaa oloa.