Miten sisäinen puhe, uskomukset ja odotukset vaikuttavat kehoon

Oon viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten sisäinen puhe ja uskomukset vaikuttavat kehoon. Ei vain psykologisesti vaan ihan biologisesti. Monesti puhutaan, että ajatuksilla on väliä, mutta harvemmin tarkastellaan sitä neurotieteellisten lasien kautta.

Tästä päästään kiinnostaviin ilmiöihin, jotka tunnetaan nimillä placebo ja nocebo.

Aloitetaan näistä termeistä.

Mistä sanat placebo ja nocebo tulevat?

Sana placebo tulee latinasta ja tarkoittaa kirjaimellisesti “minä miellytän”.

Lääketieteessä sillä alettiin kuvata hoitoa, jolla ei ole varsinaista vaikuttavaa ainetta, mutta joka voi silti parantaa oireita odotusten kautta.

Neurotieteen näkökulmasta kyse voi olla siitä, että odotukset voivat muuttaa hermoston toimintaa merkittävästi.

Placebo ei ole pelkkä uskomus, se on myös neurobiologiaa. Esimerkiksi tutkimuksissa on havaittu, että odotuksiin perustuva lumelääkkeiden vaikutus masennusoireisiin voi muuttaa aivojen dopamiinivälitteistä palkitsemisjärjestelmää ja aktivoida emotionaalista säätelyä hallitsevia alueita.

Mutta jos positiivinen odotus voi helpottaa oireita, negatiivinen odotus voi tehdä päinvastoin. Tätä kutsutaan nocebo-ilmiöksi.

Harvemmin kuultu sana nocebo tulee luonnollisesti myös latinasta ja tarkoittaa “minä vahingoitan”/minä aiheutan haittaa”. Se kuvaa ilmiötä, jossa negatiivinen odotus pahentaa oireita tai lisää haittavaikutuksia.

Nocebo-ilmiössä aktivoituu stressijärjestelmä, erityisesti HPA-akseli ja kortisolivaste. Samalla aivojen kipujärjestelmät voivat herkistyä.

Tutkimuksissa on nähty esimerkiksi tilanteita, joissa koehenkilöille kerrotaan, että jokin täysin neutraali voide lisää kipuherkkyyttä. Todellisuudessa voiteella ei ole mitään vaikutusta. Silti koehenkilöt kokevat enemmän kipua ja suuremman stressivasteen. Pelkkä odotus ja uskomus siis muuttaa hermoston reagointia.

Samalla tavalla ihminen, joka ennakoi kaikkea kauheaa tapahtuvan voi aiheuttaa omaan kehoon paniikkitilan ajatuksillaan ilman todellista uhkaa.

Sisäinen puhe on osa tätä samaa mekanismia

Sisäinen puhe on kuin pieni äänemme päässä, joka kommentoi, suunnittelee, muistuttaa tai analysoi asioita. Meillä kaikilla on jatkuvaa sisäistä puhetta ja monesti se voi olla tosi negatiivista;

”Minulla on hirveä kiire. En ehdi tätä.

Tämä on liikaa. Olen huono!”

Jos tällaiset viestit toistuvat jatkuvasti, aivot voivat tulkita tilanteen uhaksi, vaikka ulkoiset olosuhteet eivät muuttuisi.

Tällöin sympaattinen hermosto ja stressihormonien eritys aktivoituvat ja tarkkaavaisuus kavenee, kun aivot menevät uhkatilaan. Pitkittyneenä tämä voi vaikuttaa myös dopamiiniin ja motivaatioon.

Toisin sanoen jatkuva “kiirepuhe” voi pitää hermostoa tilassa, jossa kuormitus tuntuu suuremmalta kuin mitä se välttämättä objektiivisesti on.

Voiko suhtautumisen muuttaminen vaikuttaa stressiin?

Tutkimusten perusteella voi, ainakin jossain määrin.

Psykologian tutkimuksessa on kuvattu niin sanottu stress mindset, jota on tutkinut mm. Alia Crum.

Kun ihminen tulkitsee stressin pelkästään haitalliseksi, fysiologinen stressivaste voimistuu. Kun samaa kuormitusta tulkitaan haasteena tai energisoivana tilana, vaste voi olla erilainen.

Tämä ei tarkoita, että kuormitus katoaa. Mutta tulkinta vaikuttaa siihen, miten hermosto reagoi siihen.

Aivot ovat siitä hassut, että ne tulkitsevat myös vaikka tekoirvistyksen hymyksi ja toimivat sen mukaan, kuin ihminen olisi oikeasti iloinen. Eli aivoja voi myös huijata.

Sama näkyy myös liikkeessä ja kehossa

Nocebo-ilmiötä on tutkittu myös kivun ja liikkeen yhteydessä.

Jos ihminen saa vahvan viestin esimerkiksi siitä, että jokin kehon osa on “heikko” tai “altis vaurioille”, se voi lisätä lihasjännitystä, varovaista liikkumista ja kipuherkkyyttä.

Tämä ei ole kuvittelua, vaan osa hermoston suojaavaa ennakointijärjestelmää.

Ajatuksilla ei poisteta todellista kuormitusta

On tärkeää muistaa, että sisäinen puhe ei poista todellista työmäärää, aikapainetta tai elämäntilanteen kuormitusta. Se voi vaikuttaa kuitenkin siihen kuinka voimakkaasti stressijärjestelmä aktivoituu, kuinka kuormittavalta tilanne tuntuu tai miten hyvin pystymme keskittymään ja toimimaan.

Sama tilanne voi kahdella ihmisellä näyttää hermoston tasolla hyvin erilaiselta.

Ajatuksilla on väliä

Placebo ja nocebo muistuttavat yhdestä asiasta; aivot eivät reagoi vain siihen, mitä tapahtuu vaan siihen, mitä ne odottavat tapahtuvan. Odotuksillamme ja uskomuksillamme on siis oikeasti todella iso rooli elämässämme.

Sillä miten puhumme itsellemme ja toisillemme kehosta, kuormituksesta ja mahdollisuuksista, voi olla yllättävän konkreettisia vaikutuksia.

Ei siksi että ajatukset aina voisivat muuttaa tilanteen, vaan siksi että odotukset ja uskomukset ovat osa hermoston säätelyä. Oikeasti.