Miksi keho muistaa asioita, joita mieli ei muista?

Oletko koskaan kokenut tilanteen, jossa kehosi reagoi voimakkaasti, vaikka et oikein tiedä miksi?

Ehkä hartiat jännittyvät tietyssä tilanteessa. Hengitys muuttuu huomaamatta pinnalliseksi. Jokin paikka, ääni tai kosketus tuntuu epämukavalta ilman selvää syytä. Tai joskus liikutut tai herkistyt, vaikka mitään erityistä ajatusta ei ole mielessä.

Tällaisissa hetkissä kyse voi olla implisiittisestä muistista, kehon tavasta muistaa eli puhekielessä ”kehomuistista”. Kun tässä tekstissä puhun kehomuistista, en tarkoita sitä, että muistot sijaitsisivat kirjaimellisesti kehossa. Tutkimuksen näkökulmasta muistot tallentuvat aivojen hermoverkkoihin, mutta ne voivat näkyä kehollisina tuntemuksina, automaattisina reaktioina ja autonomisen hermoston toimintana.

Mitä implisiittinen muisti tarkoittaa?

Usein ajattelemme muistia asioina, jotka pystymme kertomaan sanoin. Tällaisia voi olla lapsuusmuistot, tapahtumat tai tarinat elämästämme. Tätä kutsutaan tietoiseksi eli eksplisiittiseksi muistiksi. Implisiittinen muisti taas kuvaa kehomme muistoja, tuntemuksia, reaktioita, hermostollisia opittuja malleja ja ennen kaikkea kokemuksia ilman sanoja. Toisin sanoen keho oppii ja tallentaa kokemuksia, vaikka emme muistaisi niitä tietoisesti.

Keho oppii nopeammin kuin mieli

Hermosto on ensisijaisesti selviytymisjärjestelmä. Sen tärkein tehtävä ei ole ymmärtää, vaan pitää meidät turvassa ja hengissä. Kun koemme stressiä, pelkoa, pitkäaikaista kuormitusta tai ylivireyttä, ”aivot tallentavat kehollista tietoa” jatkuvasti. Hermosto oppii kokemusten myötä tiettyjä reaktiotapoja, jotka näkyvät kehossa esimerkiksi jännityksenä tai varautumisena.

Tällaiset kokemukset tallentuvat hermoston tasolle automaattisiksi toimintamalleiksi. Siksi joskus tai oikeastaan usein keho reagoi ennen kuin ehdimme ajatella mitään. Näitä nopeita reaktioita ohjaavat osittain automaattiset hermostolliset prosessit, jotka toimivat ilman tietoista ajattelua.

Miltä implisiittinen muisti näyttää arjessa?

Kuten sanottu implisiittinen muisti ei näy muistamisena, vaan reaktioina. Saatat huomaamatta vetää hartiat korviin stressaavassa työtilanteessa tai purra hampaita yhteen. Vatsa voi mennä sekaisin ennen jännittävää esitystä tai hengitys pidättyy kun oikein keskittyy. Toisaalta saatat rauhoittua hetkessä tietynlaisessa turvallisessa kosketuksessa tai tutussa tilassa. Joskus pelkkä päivän sää voi muistuttaa jotakin tapahtumaa, johon keho reagoi. Keho nimenomaan muistaa tilan, ei selkeää tapahtumaa.

Miksi keho reagoi vielä vuosienkin jälkeen?

Hermosto oppii toiston kautta. Jos keho on ollut pitkään kuormittuneessa tai varuillaan olevassa tilassa, siitä voi tulla uusi normaali. Tällöin jatkuva jännitys kehossa on tavallista, kiireen tunne kuuluu jokaiseen päivään ja rentoutuminen on vaikeaa. Hermosto toimii tässäkin tapauksessa opitulla tavalla, mutta hyvä uutinen on se, että aivot ovat plastiset ja hermostolle voi opettaa taas uusia tapoja tai toimintamalleja.

Miksi kehollinen työskentely voi herättää tunteita?

Kun puhutaan traumoista, on äärimmäisen tärkeää pystyä puhumaan asioista joko läheisen tai terapeutin kanssa, mutta sen rinnalla kehollinen työskentely voi auttaa paljon. Koska implisiittinen muisti on tallentunut kehoon, sitä ei aina tavoiteta pelkällä ajattelulla tai puhumisella. Kehon saadessa turvallista liikettä tai kosketusta hermosto voi päivittää toimintamallejaan. Myös erilaiset hermoston tasolle ulottuvat manuaaliset käsittelyt (kuten Neurolize) voivat auttaaa. Kehollinen työskentely voi aktivoida kokemuksiin liittyviä hermostollisia muistiverkkoja, jolloin tunteita, mielikuvia tai muistoja voi nousta tietoisuuteen

Monesti asiakas saattaa sanoa, että tietyn käsittelyn aikana erilaiset muistot ja ajatukset putkahtivat päähän. Tämä ei ole mitään mystiikkaa vain aivojen tapa prosessoida. Se voi myös olla merkki siitä, että hermosto on matkalla pois pitkäaikaisesta valmiustilasta.

Keho yrittää suojella

On tärkeää ymmärtää, että keholliset reaktiot eivät ole heikkoutta tai ”ylireagointia”. Ne ovat viisaita sopeutumia. Keho tekee aina parhaansa sen tiedon perusteella, joka sillä on ollut käytettävissä aiemmin. Niin kuin me ihmiset yleensä. Kun turvallisuuden kokemus lisääntyy, hermosto voi oppia uusia tapoja olla. Jännitys voi vähentyä, pystyt olemaan enemmän läsnä ja palaudut helpommin tai vireystila pysyy tasaisempana. Tutkimuksessa tätä muutosta kuvataan muistojen rekonsolidaationa, jossa aiemmat muistijäljet voivat päivittyä uusien turvallisten kokemusten myötä.

Implisiittinen muisti muistuttaa meitä yhdestä tärkeästä asiasta, muutos ei aina tapahdu vain ajattelemalla vaan kokemalla. Kun keho saa riittävästi turvallisia, rauhallisia ja uusia kokemuksia, myös vanhat hermostolliset mallit voivat vähitellen muuttua. Ja usein ensimmäinen merkki muutoksesta on hyvin hienovarainen, esimerkiksi tunne kevyemmästä kehosta. Se on kehon tapa oppia uudelleen. Kun ihminen on itse kulkenut läpi vaikeita kokemuksia ja integroitunut niihin riittävästi, voimakkaat tunteet eivät enää tunnu uhkaavilta. Silloin hermosto viestii “Tämä on ihmiselle mahdollista kestää.” Ja toinen hermosto resonoi siihen.